Nyrkkeilyn esittely

1904 St. Louisin Olympialaiset

Historiaa


Nyrkkeily on yksi vanhimmista urheilulajeista ja sillä on vuosituhansien perinteet. Nykyaikainen nyrkkeily sai alkunsa Englannista, kun miekkailukouluissa alettiin 1600-luvulla harjoittaa myös aseetonta itsepuolustusta. Aikojen myötä lajin säännöt ovat muuttuneet moneen kertaan. Nykynyrkkeilyä kutsutaan olympiatyylin nyrkkeilyksi.

 

Suomeen nyrkkeily saapui 1900-luvun alussa ja Suomen Nyrkkeilyliitto perustettiin vuonna 1923. Nyrkkeily on ollut nykyaikaisten olympialaisten ohjelmassa jo vuoden 1904 St. Louisin kisoista lähtien. Suomalaiset nyrkkeilijät ovat saavuttaneet 14 olympiamitalia.

Ottelut


Olympiatyylin nyrkkeilyssä erien ja sitä myötä otteluiden kesto on eripituinen eri-ikäisillä ja eri sukupuolta edustavilla ottelijoilla. Miehet ja A-junioripojat ottelevat kolme kolmen minuutin erää ja naiset sekä A-junioritytöt neljä kahden minuutin erää minuutin erätauoilla. B-junioreilla on kolme kahden minuutin, C-junioreilla kolme puolentoista minuutin ja D-junioreilla kolme minuutin erää minuutin erätauoilla.

 

Ottelun voittaa nyrkkeilijä, joka saa enemmän osumapisteitä, eli osuttua osumapistealueille. Otteluissa käytetään kolmea tai viittä arvostelutuomaria sekä niissä on aina kehätuomari, joka vastaa ottelun turvallisuudesta sekä sääntöjen noudattamisesta. Kansallisissa D-junioreiden otteluissa käytetään arvostelun perusteena tekniikkanyrkkeilysääntöjä, jossa kolme tuomaria arvostelee kolmea tekniikan osa-aluetta; lyöntitekniikkaa, liikkumista, koskemattomuutta.
 

Harjoittelu


Nyrkkeily on taitolaji ja vaatii pitkäjänteistä työtä. Taidon lisäksi lajissa tarvitsee paljon erilaisia fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia, joten myös harjoittelu on monipuolista. Nyrkkeilijän täytyy muun muassa kehittää kestävyyttä, harjoittaa lihaskuntoa, hankkia voimaa sekä hioa tekniikkaa.

 

Varsinkin lapsena ja nuorena täytyy huolehtia siitä, että yleistaitavuutta harjoittelee riittävästi, jotta saa hyvän perustan lajiharjoittelulle. Kilpailemaan tähtäävien viikon kokonaisliikunnan määrän tulisi olla 18 tuntia viikossa.

Harrastaminen


Nyrkkeilyn voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa. Tosin mitä nuorempana aloittaa, sitä paremmat mahdollisuudet on päästä huipulle. Harrastaminen kannattaa aloittaa nyrkkeilyseurassa. Yleensä toimintaan pääsee mukaan alkusyksyllä ja vuodenvaihteessa.

 

Tällä hetkellä Suomessa on yli sata nyrkkeilyseuraa ja harrastajia on kuntonyrkkeilijät mukaan lukien yli 20000. Kansainvälisellä liitolla, AIBA:lla, on 196 jäsenjärjestöä, joissa on arviolta 60 miljoonaa harrastajaa.

 

Välineet


Nyrkkeilijä tarvitsee hammassuojat, käsisiteet, päänsuojan, otteluhanskat, säkkihanskat sekä nyrkkeilytossut. Harjoituksissa käytetään yleensä 12-16oz (340-397g) hanskoja pari- ja otteluharjoittelussa ja säkkihanskoja säkkiin löytäessä. Käsisiteet sidotaan suojaamaan rystysiä, rannetta ja kämmenen luita. Hammassuojat muotoillaan itse oman purukaluston muotoiseksi. Harjoituskypärä on usein myös poskipäitä suojaava. Kilpailujen järjestäjä on velvoitettu hankkimaan sääntöjen mukaiset otteluhanskat kilpailuotteluihin.

 

 

Olympiatyylin nyrkkeily ja ammattinyrkkeily


Nyrkkeily on nykyisin ainoa laji, jossa olympiakisoihin saavat osallistua vain olympiatyylin nyrkkeilijät, poikkeuksena AIBA:n perustaman ammattinyrkkeilyjärjestelmän nyrkkeilijät. Amatööri- ja ammattinyrkkeilyn säännöissä on huomattavia eroja. Voidaankin sanoa, että kyseessä on kaksi eri lajia, vaikka lähes kaikki ammattinyrkkeilijät ovat aloittaneet nyrkkeilyn amatöörinä. Kerran ammattilaiseksi ryhdyttyään nyrkkeilijä ei voi enää palata amatöörikehiin. Helpoiten nyrkkeilyn lajit erottaa toisistaan ottelijoiden varustuksista. Ammattinyrkkeilijät ottelevat ilman päänsuojia ja paitaa sekä heidän otteluhanskansa ovat kevyempiä.

Sääntöjen mukaan kansainvälisen liiton AIBA:n alaiset nyrkkeilijät ja tuomarit eivät voi toimia samanaikaisesti ammattinyrkkeilyn parissa, poikkeuksena AIBA:n perustama oma sisäinen ammattinyrkkeilytoiminta, joka perustuu omiin sääntöihin. Tässä järjestelmässä mukana olevilla nyrkkeilijöillä ja tuomareilla on oikeus osallistua olympialaisiin.

 

Kuntonyrkkeily


Kuntonyrkkeilyn läpimurto tapahtui 1990-luvun alussa Arto Kosken myötä. Tänä päivänä kuntonyrkkeilyllä on yli 20 000 harrastajaa. Kuntonyrkkeily on nyrkkeilyn harrastamista ilman kilpailullisia tavoitteita. Nyrkkeilyseurasta riippuen myös lapsille on kuntonyrkkeilyn omaista toimintaa, jossa voi vain harrastaa omien tavoitteidensa mukaisesti ilman kilpailupäämääriä.

 

Kuntonyrkkeily on tehokas laji, koska se kuormittaa vartaloa monipuolisesti. Nyrkkeilyliikkuminen vaatii aktiivista jalkojen työskentelyä ja ylävartalo kuormittuu lyönti- ja väistöharjoitteista. Laji sopii siis erittäin hyvin mm. paljon tietokonetta käyttäville, jotka kärsivät niska- ja hartiaseudun jäykkyydestä ja kiputiloista.  Kuntonyrkkeily edellyttää kuitenkin harrastajaltaan tietyn tasoisen perustekniikan, jotta lajiharjoittelusta tulee turvallista ja tarkoituksenmukaista. Toisaalta tekniikan jatkuva kehittäminen tarjoaa jatkuvasti uusia haasteita ja tekee harrastuksesta mielenkiintoisen.

 

Nyrkkeilyliiton jäsenseuroissa kuntonyrkkeilyohjaajat ovat koulutettuja ja tunnit ovat vaihtelevia ja monipuolisia. Harrastamista aloittaessa kannattaa hankkia Nyrkkeilyliiton lisenssivakuutus, koska useimmiten vapaa-ajan vakuutus ei korvaa nyrkkeilysaleilla sattuneita vammoja.

 

Kuntonyrkkeilyliikunta

 

Nyrkkeilyliitto ja Kuntoliikuntaliitto ovat rakentaneet yhdessä kuntonyrkkeilyn terveyssovelluksen. Sovellus on osa Liikuttajatutkintoa. Tavoitteena on saada vertaisohjaajia liikuttamaan aikuisväestöä myös kuntonyrkkeilyliikunnan keinoin. Liikkuminen on tällöin rauhallisempaa ja sopii hyvin kuntoilun aloitusmuodoksi.